Kun ei ees ahdista.
Pitäis kai ahdistaa, pitäis itkeä silmät päästään ja nyykhyttää öisin tyynyä vasten.
Mut ei.

Porukkaa silittelee päätä ja voivottelee, kun erottiin.
"Muista, että sulla on lupa surra"
Mut entä jos ei sureta?
Mua vaan vituttaa ja ahdistaa ja... vittu.
Eikä oikeastaan edes tää YH:ksi jääminen vaan noi perkeleen laskupino.
Mä poltan ne kaikki ja odottelen muistutuksia. Ei vais... Ei kai se auta. Onhan ne maksettava.

Veettää kyllä, likan isä tossa yks päivä jutteli niin että auttaa sitten kyllä laskujen kanssa ja muutenkin ja pitää sit soittaa kun on hätä...
Joo joo... Kävipä' tässä, niin ois halunnut lainata rahaa.
Vissiinkin kaljoitteluun. Eipä onneks just silloin ollu.
Ihanku mä sille lainaisin YHTÄÄN MITÄÄN?
Jeps. No, tiiän että saa 10.pv rahaa, niin saa luvan raottaa lompakkoaan.
Asuhan se tässä vaikka miten kauan, maksamatta kuluista oikeastaan mitään.

Siivottavaakin ois, ihan älyttömästi.
Ukon kamat on vielä täällä, veettää sekin.

No, enköhän oo taas märehtinyt tarpeeksi tältä päivältä :P

Tackar o pockar!! Tai jotain sinne päin...