Outoa. Ei tämä ole mun juttu koskaan ollut.
Päiväkirja.
Onhan noita aloitettu, lopetettu ja poltettu hiljaisella tulella takassa.
Jäljelle on jäänyt vain tuhkaa ja nettipäiväkirjoista pieniä palasia bittiavaruuteen.

Miten vain.
Aloittaisinko...

Olen 23-vuotias, elämään osittain kyllästynyt kotiäiti.
Tytär 5kk opettelee uusia asioita, löytää uusia ulokkeita itsestään kuten varpaat.
Ja kolmenkympin kriisiä poteva isä notkuu baareissa.
Tämän äidin pää alkaa pikkuhiljaa hajota palasiksi ja blogi on taas yksi omituinen keino saada ajatuksia selväksi ja jotain ratkaisua pattitilanteisiin.

Kerrassaan mainiota. Siitä lähdetään, vuodatus alkakoon... Huomenna. Tai ylihuomenna.